Onpas aika mennyt melkoisen nopeasti, kun en ole joutanut istumaan tietokoneella yhtä paljoa kuin ennen. Ja sehän on pelkästään hyvä asia! Kuntosalilla ja jumpassa käymisestä on tullut jo ihan tapa tässä parissa viiikossa, ja odotan innolla seuraavia tanssillisia jumppia. Olen ehtinyt kokeilemaan jo aika montaa lajia näinkin lyhyessä ajassa, ja tuntuu siltä että varsinkin reidet ovat kiinteytyneet, mutta vaaka ei näytä juurikaan vähempää. Vaa'an lukema kiikkui noin 115,6 kilossa, eikä se nyt kauhean mieltä ylentävää ole. Sen sijaan voittajafiilis tuli, kun kokeilin vanhoja farkkulegginsejäni, ja ne mahtuivat pitkästä aikaa jalkaan eivätkä juuttuneet reisien kohdalle kuten vielä viime vuoden loppupuolella.
Kävin viime viikon tiistaina opettelemassa personal trainerin opastuksella, että mitä siellä kuntosalilla kannattaisi tässä tilanteessa tehdä. Ja tilannehan on se, että ihan pohjilta lähdetään. Saliohjelmani kestää noi tunnin ja 15 minuuttia lämmittelyineen, ja lisäksi pitäisi muistaa ainakin pienet venyttelyt heti loppuverryttelyn jälkeen. Täytyy myöntää, että ensimmäisellä kerralla kun tein ohjelman itsekseni, lintsasin venyttelyistä ja menin makoilemaan hierontatuoliin.
Saliohjelmaa olisi tarkoitus tehdä läpi kahdesti viikossa, tai korvata toinen kerroista bodypumpilla tai muulla lihaskuntojumpalla. Tällä hetkellä tuntuu paremmalta tehdä kaikessa rauhassa läpi tuota omaa saliohjelmaa. Ehkäpä myöhemmin, kun kunto kasvaa, alan kaivata uusia haasteita, ja ohjatut lihaskuntotunnit ovat sitten parempi vaihtoehto. Saliohjelmaan kuuluu ensin noin kymmenen minuutin lämmittely ja sen jälkeen jalkaprässi, alasveto yläselälle ja pystypunnerrus. Näiden jälkeen on viiden minuutin sykkeennosto, josta jatkan rintapunnerruksiin, eteentaivutukseen, vartalonkiertoon ja vatsarutistukseen. Lopuksi on pieni verryttely ja lyhyet venytykset. Näitä ohjelmiahan löytyisi varmasti googlettamalla vaikka kuinka, mutta itse pidin tärkeänä sitä, että joku opastaa ihan kädestä pitäen miten liikkeet tehdään oikein, ja kertoo missä liikkeen pitäisi tuntua. Esimerkiksi alaselässä tuntuvasta eteentaivutuksesta ei olisi oikeastaan mitään iloa jos sen tekisi väärin.
Edellisen lisäksi ohjelmaani kuuluu harrastaa aerobista liikuntaa 2-3 kertaa viikossa. Viime viikolla pidin kaksi lepopäivää, keskiviikon ja sunnuntain, mutta muuten kävin joka päivä joko jumpassa tai salilla. Tuli käytyä peräti kahdesti zumbassa, ja kokeiltua bodyjamia sekä sh'bamia. Perjantaina tein ensin salitreenin ja menin sitten suoraan zumbaan, ja olin yllättynyt siitä että jaksoin jammailla siellä ihan hyvin vaikka olinkin hikoillut jo reilun tunnin ennen sinne menoa. Tämän tuplatreenin päätteeksi vetäisin vaniljanmakuisen Gainomaxin, ja hetken päästä olo oli jo sellainen kuin ennen treenaamista. Jumpassa ja salilla käymisen määrä voi kuulostaa aika paljolta, mutta on otettava huomioon etten harrasta mitään muuta liikuntaa tällä hetkellä. Kuljen siis kaikki koti-koulu-kauppa-reissut bussilla, kun painavissa talvikengissä ja reppu+treenikassi selässä ei yksinkertaisesti huvita kävellä. Ja periaatteenihan on, että en edelleenkään tee mitään sellaista, mikä tuntuu epämiellyttävältä.
Epämiellyttävyyden karttaminen liittyy myös ruokavaliooni. Olen nyt päättänyt mennä sillä linjalla, että kerran viikossa saan mässäillä vapaasti ihan mitä haluan. Muun aikaa yritän syödä järkevästi, vaikka en varsinaisesti kielläkään itseltäni mitään. Esimerkiksi eilen söin lettuja, mutta päivän aikana tuli silti kalorivajetta parinsadan kalorin edestä. Sen sain laskettua näppärästi Kiloklubin sivuilla, jonne päädyin ihan sattumalta. Oli mielenkiintoinen yllätys, että olin kirjautunut samaiselle sivustolle ensimmäistä kertaa jo vuonna 2008, eli 18-vuotiaana. Silloin painoin 92 kiloa ja vyötärönympärys oli 107 senttiä. Eilen mittasin vastaavan lukeman, ja se oli huimat 120 senttiä.. Noh, tästä ei oikein voi mennä kuin alaspäin!
Olen tänään menossa juttelemaan (taas vaihteeksi) painoasioista terveydenhoitajan kanssa. Saa nähdä, että alanko käydä nykyisen kouluni terkkarin vastaanotolla säännöllisesti, vai jatkanko edellisen kouluni terveydenhuollon parissa, kun olen edelleen oikeutettu siihen. Siellä (YTHS:llä) on terveydenhoitajat ja lääkärit tulleet jo tutuiksi, ja muutenkin viimeisen kahden ja puolen vuoden hoitohistoriani näkyy, eli ei aina tarvitse selittää uudestaan parin vuoden takaisia asioita. Tutussa paikassa on sen sijaan se huono puoli, että uusia näkökulmia ja vinkkejä ei oikein tunnu löytyvän, ja itsekin päädyn jankuttaamaan aina sitä samaa, että ihan hyvin menee ja on hyvä fiilis, vaikka paino onkin noussut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti