Bloggailun aloitusta

Ystäväni M:n blogin innostamana päätin perustaa itsekin painonhallintaan ja elämäntapoihin keskittyvän blogin. Päätin noin viikko sitten, että nyt täytyy toimia, ennen kuin ehdin lihomaan vielä lisää.

Olen tähän mennessä yrittänyt vaikka mitä keinoja, joista osa on ollut aika järjettömiä. Tällä kertaa päätin että panostan tähän hommaan kunnolla, ja kävin tutustumassa erääseen paikalliseen naisten kuntosaliin entisen kurssikaverini ehdotuksesta. Ja ennen kuin huomasinkaan, olin allekirjoittanut sopimuksen, jossa lupasin liittyä vuoden ajaksi kanta-asiakkaaksi. Kyllähän siitä ilosta saa maksaa itsensä kipeäksi, mutta tällä viikolla olen käynyt jo kahdesti ohjatussa jumpassa, ja huomenna olisi tarkoitus mennä zumbaamaan ensimmäistä kertaa elämässäni! Lisäksi rakkahin avomieheni lupasi ystävänpäivälahjaksi kustantaa minulle henkilökohtaisen salitreeniopastuksen, jota odotan innolla. Olen kyllä ennenkin käynyt kuntosalilla vähän kolistelemassa laitteita ja reväyttelemässä lihaksiani, mutta silloin minulla ei ollut hajuakaan siitä mitä teen, ja siitä taisi (ainakin kivusta päätellen) olla enemmän haittaa kuin hyötyä.

Eilen kokeilin Bodycombat-nimistä, kamppailulajeihin perustuvaa todella vauhdikasta jumppaa. Tuntui että kuolen ja tuuperrun salin lattialle jo ensimmäisen kymmenen minuutin jälkeen, mutta luokkakaverini oli innostunut lähtemään mukaani kokeilemaan, joten piti ainakin näön vuoksi vähän skarpata ;) Selvisin hengissä koko treenin ajan, ja sen jälkeen oli aika mahtava olo! Tai no, ei ihan heti, mutta juotuani puolisen litraa vettä ja koomattuani vartin hierontatuolissa, olo alkoi olla aika mainio. Erityisen hyvä fiilis tuli siitä kun tunnin vetäjä vaihtoi muutaman sanan kanssani jumpan jälkeen ja kysyi, olenko harrastanut aiemmin jotakin kamppailulajia. Itse olin vähän huuli pyöreänä, sillä olin katsonut reuhtomistani koko tunnin peilistä, ja näytin mielestäni enemmän raivarin saaneelta punakkanaamaiselta uhmaikäiseltä kuin karatekalta.

Niin, tulihan sitä villissä nuoruudessa harrastettua kolmisen vuotta karatea ja suoritettua ensimmäisen asteen vihreä vyö. Kuopioon muuton jälkeen se harrastus kuitenkin jäi ja kun painoa on kertynyt noin kahden ja puolen vuoden täällä asumisen aikana kutakuinkin 25 kiloa lisää, niin en taitaisi edes mahtua vanhaan karatepukuuni. Olen aina ollut raskasrakenteinen ja isoluinen, BMI on ihan turhaa höpötystä kun olen sentään 170 senttiä pitkä ja niin edelleen. Tekosyitä, tekosyitä! Tällä kertaa päätin kuitenkin aloittaa ei-niin-suorituskeskeisen harrastuksen ihan omaan tahtiini, ja yrittää käydä kolmisen kertaa viikossa jumpassa ja/tai kuntosalilla. Lisäksi haaveenani olisi kokeilla solariumia, kun sitä kerran saisi kuukausimaksulla käyttää ilmaiseksi :P

Sivuston ylälaidassa oleva Weight loss ticker kuvaa graafisesti projektini numeraalisia tuloksia (olipa intellektuellisti sanottu) ja siinä oleva tavoitepaino perustuu BMI:in mukaiseen ihannepainooni. Sen verran olen tainnut rehellisesti sanottuna painaa viimeksi yläasteaikoinani, mutta virrallisten suositusten mukaisesti mikäli painan yli 72 kiloa, minut lasketaan ylipainoiseksi. Olen suunnitellut tämän valtaisan pudotuksen varrelle toki välietappeja. Ensimmäinen tavoite olisi saada paino alle 110 kiloon toukokuun loppuun mennessä. Loppuvuoden 2012 aikana tarkoitus olisi saada paino alle 100 kiloon, jolloin olisin monien normien mukaan edelleen lihava kuin mikä, mutta nykyiseen tilanteeseen verrattuna hoikka tyttö. Lopulliseen tavoitteeseen haluan päästä viimeistään siihen mennessä, kun aikanaan menen naimisiin (joskus hamassa tulevaisuudessa, eli noin viiden vuoden päästä). Ihana miehenihän ei joudu menemään naimisiin minkään sotanorsun kanssa, jos vain voin asialle tehdä jotain! Tämän päätin katsellessani kaksoisleukakuvia loppiaisena olleista kihlajaisista.

Tämän blogini tarkoituksena olisi siis raportoida edistymistäni (ja toki myös repsahduksia). Toivottavasti innostan myös muita tekemään edes pieniä muutoksia elämäänsä, kuten ystäväni M innosti minua! :)